paikan päällä

Pahoittelut jo alkuun vähän hitaasta blogin aloituksesta, mulla tuli odottamaton mutka matkaan kun tietokoneen laturin töpseli ei mahtunut mihinkään talon pistokkeista, mutta nyt on ongelma korjattu!
Matkapahoinvointi, lennolta myöhästyminen, jatkolennolta myöhästyminen, Pariisin kentällä eksyminen, matkalaukun häviäminen, vatsatauti, viisumin hukkuminen, perheen outous, talon epäsiisteys, haju, kielimuuri ja ihmisten epäystävällisyys. Näitä kaikkia pelkäsin tapahtuvaksi heti mun vaihtovuoden alkuun. Osaa jopa odotin ja tiesin tapahtuvaksi, mutta mun suureksi (iloiseksi) yllätykseksi kaikki tähän asti on mennyt täydellisesti ja sulavasti. Nyt olen siis vähän yli viikon ollut mun perheessä ja kaikki on hyvin.
Lauantaiaamuna 15 tunnin lennon jälkeen, kun nähtiin lentokoneen ikkunasta Andien lumihuiput, niin sanattomaksihan se veti. Voin vaan sanoa, että se on näkemisen arvoinen juttu se. llman minkäänlaista matkapahoinvointia tai jännitystä, ja vielä suht hyvin nukutun yön lentokoneessa jälkeen laskeuduttiin Santiagon kentälle ja meinashan siinä itku tulla itse kultakin kun nähtiin Santiago ja Andit siinä ihan lähellä, mitä oltiin odotettu ties kuinka kauan. Lentokentällä lyöttäydyttiin samaan porukkaan ison ranskalaisvaihtari porukan kanssa ja meitä oli vastassa kaks super ihanaa rotary setää, jotka auttoi meijät police controllista ja tullista läpi. Laukut saatuamme mentiin sitten tapaamaan perheitä ja se oli kuulkaa ihan muuta ku olin ajatellut. Meitä tuli ehkä noin 10 vaihtaria samaan aikaan ja kaikkien perheet oli tunkeutunut pieneen aulaan kylttiensä kanssa nii meinas kaikilla tulla pieni epätoivo etsiessä sitä omaa perhettä siitä tungoksesta. No sitten kun löydettiin perheet nii meijät kaikki vietiin sen aulan toiseen päähän, jossa oli chileläisen kansantanssin, cuecan tanssijoita, jotka veti meille pienen shown. Siinä viimeistään huomas, että latino amerikkaan oon saapunut, kun kaikki taputti semmosta rytmiä niille tanssijoille ja kun pyydettiin vapaaehtoisia, niin suurin piirtein kaikki alkoi huutamaan ja viittomaan samaan aikaan. Myös lentokenttä parkkeeraus oli jotain Suomesta aika paljon eroavaa…
Kentältä lähettiin host vanhempien, pikkusiskon, ja isosiskon kanssa sitten kohti kotia noin 45 minuutin matkan päähän. Tää koti on super ihana ja lämmin. Takapihalla on kasvimaa ja uima-allas ja sisällä tosi tilavaa ja nättiä. Täällä talossa siis asuu vanhemmat, pikkusisko, viikonloppuisin isosisko ja isoveli, näiden äitin äiti ja hänen miesystävä ja näitten maailman söpöin isän mummo joka on alkuperäisintiaani ja mua kaks päätä lyhyempi. Kaikki on tosi ystävällisiä ja aina halailee ja pussailee toisiaa ja auttaa mua kaikessa.
 Päivällä kun tulin tänne niin mun käteen sitte työnnettiin samppanjalasi ja skoolattiin mun ja meijän intiaanimummon synttäreiden kunniaksi. Kellään siis ei ollut mitään tietoa, että kuinka paljon tää mummo täyttää, koska hän aina sanoo täyttävänsä 85….
 Ruoka on outoa mutta hyvää, joka suunnassa näkyy vuoria, kaikki on äänekkäitä ja ystävällisiä, viini virtaa ja kaikista yllätyksistä oon selvinnyt, mitään en ymmärrä, mutta en vois olla onnellisempi just nyt. Jos viikko on jo ollut näin mukava, niin en ees pysty kuvittelemaan, että mitä koko vuosi tuo tullessaan.
Viime tiistaina sitten menin kouluun. Mun koulu on ihan sairaan kaunis ja koulunkäynti on mitä on… Välitunneilla pihalle laitetaan reggaetonia soimaan super isoista kaiuttimista ja kaikki tanssii, pelaa jalkapalloa tai syö jotain. Mun kaikki luokkalaiset on niin ihania ja auttaa mua ja pyytää mua eripaikkoihin ja on ottanut mut jo porukkaan mukaan, ainoo ongelma on se että mitään en täällä ymmärrä joka on jo moneen otteeseen alkanu ärsyttää itteäni ihan kunnolla.
Kouluun herään joka päivä klo 6:30, mutta se ei haittaa, kun koulumatkalla voi auton ikkunasta katella auringon-nousua Andien takaa. Päivät on pitkiä ja koulusta pääsen yleensä viideltä. Koulukäynti ja ihmiset on ihan erilaista mihin oon suomessa tottunut, mutta kerron siitä sitten myöhemmin.
Mulla ois niin paljon kerrottavaa eikä tätä paikkaa ja fiilistä voi ees kuvailla, mutta taidan jättää tän tähän. Väsymyksestä ja kommunikaatio ongelmista huolimatta oon onnellisempi mitä oon ollut pitkiin aikoihin. Ikinä en ois uskonu että viihdyn ja pystyn olemaa normaalisti ihan eri maassa ja jonkun vieraan kotona. Super upee maa, super ihanat ihmiset. Kyllä täällä vuoden viihtyy.

  saludos desde Chile
 Venla