lauantai 27. helmikuuta 2016

Tammikuun tarinoita

näinpä siis palaamme mun kesän tapahtumiin. hmm mitäköhän mä Tammikuussa tein? sen ainaki muistan, että tapahtui mulle hyvinkin valitettava tapahtuma ja puhelimeni irtisanoutui pestistään ja tammikuussa otetut kuvat hävisivät kokonaan, joten sitäkään vähää ei ole mun muistia avittamassa. Ensimmäiset viikot taisin viettää aikalailla kotona uima-altaalla löhöillessä ja kavereita nähdessä. Meille saapui host äidin täti Uruguaysta joka on nunna ja hänen kanssaan vietettiin rauhallisia hellepäiviä kun vanhemmat oli töissä ja sisarukset lähti matkustelemaan eripuolille Etelä-Amerikkaa.

 No sitten kuun puolivälissä tapahtui tää dramaattinen onnettomuus mun rakkaan iphoneni kanssa ja muutamaa päivää myöhemmin host äitini ilmoitti, että mut on kutsuttu kyläilemään pieneen pikku kyläpahaseen 4 tunnin bussimatkan päähän ja lähdet ylihuomenna. Innokkaana vaihtarina lähdin sitten ilman puhelinta yksin tuntemattomaan paikkaan tuntemattomien ihmisten luokse ja kohti uusia seikkailuja. Tää kuviohan siis meni niin, että mun host vanhemat on vapaaehtoisia vaihtarin majoittajia kun heidän perhetuttunsa lapsi viettää tän vuoden jenkeissä ja he rahoittavat sitä matkaa vähän koska tän perheen isä menehtyi pari vuotta sitten ja heillä ei ollut mahdollisuutta majoittaa vaihtaria. Tää perhe sitten kutsui mut kyläilemään. Mä ajattelin että siellä vietän muutaman päivän, ja hostit sano että ota vähän vaatteita mukaan. Kun saavuin kohteeseen, niin mulle sitten sanottiin, että tosi kiva kun haluat viettää täällä loppuloman! Siinä pieni paniikki iski kun pienen repun kanssa lähdin matkaan ja vaikka mitä suunnitelmia oli tehty kavereitten kanssa loppukesäksi hahhaha. Loppujenlopuksi siellä vietin vähän päälle kaksi viikkoa ja vaikka aluksi ajatus ahdisti että siellä viettäisin niinkin kauan aikaa (ja vielä ilman kommunikointimahdollisuuksia ulkomaailmaan), niin hetkeäkään ei ollut tylsää ja oli super hauska reissu.

 Tän kahden viikon aikana tutustuin koko heidän sukuunsa ja kaikki oli vaan niin ihania ja avoimia ja otti mut vastaan niin hyvin kun vaan voi, pelailtiin ja pidettiin hauskaa suvun nuorison kanssa, syötiin syötiin ja syötiin, siis voin ihan rehellisesti sanoa että siellä lihoin koko tän vuoden edestä, käytiin maailman surffipääkaupungissa Pichilemussa muutamaankin otteeseen kun sinne oli vain tunnin matka!, käytiin iltaisin kylän aukiolla jossa oli viikonajan joka ilta artisteja esiintymässä ja pikkukojuja täynnä erilaisia ruokia ja käsitöitä, sain kunnon espanjan kielikylvyn kun kukaan ei englannin sanaakaan osannut ja ilman kännykkää en voinut kommunikoida kenenkään kanssa millään kielellä hahaha.

 Nää viikot vielä huipentui siihen kun yksi näistä tädeistä sanoi että hän tuntee tosi hyvin yhden niistä kaivosmiehistä, jotka silloin oli siinä kaivosturmassa maan alla monta kuukautta, että haluaisinko mä tavata hänet? No tottakai mä innostuin heti ja sitten sovittiin tapaaminen tän kaivurin kanssa. Tapasin sitten Daniel Herrera nimisen kaivosmiehen kanssa. Tarkalleen ottaen numero 16. Vietettiin päivä Santa Cruzissa lounastaen hänen asunnollaan ja myöhemmin mentiin käymään museossa, jossa on yksi osa omistettu vain tälle kaivosonnettomuudelle. Siellä sitten oli tän Danielin vaatteet joissa hän vietti koko sen ajan maanalla, teltta jossa hänen äitinsä oli yöpynyt, kirjeitä, esimerkkejä ruuista ja tarvikkeista joita heille sinne alas lähetettiin, puhelin joilla he kommunikoivat ’’ylös’’ ja kaiken huipuksi felix2 eli kapseli jolla heidät vihdoin viimein nostettiin maanpäälle. Ei ollut kovin puhelias tyyppi tämä Daniel, mutta kun se huomas miten innoissani siellä tarkkailin niitä juttuja ja kyselin kysymyksiä, niin sekin sitten innostui kertomaan super mielenkiintoisia tarinoita. Ainiin ja viimeisessä huoneessa kerrottiin kuinka maailmanlaajuinen juttu se onnettomuus oli ja oli tilastoja esim kuinka monta kertaa aiheesta twiitattiin tai facebookattiin. Seinät oli täynnä erimaiden lehtiotsikkoja ja iloiseksi yllätykseksi löysin sieltä myös iltalehden kannen! haha mua pyydettiin aika monta kertaa lukemaan se otsikko ja kääntämään espanjaksi. Huomas että kyllä se aika siellä maan alla oli jättäny jälkensä ja se näkyi vieläkin kun ihmiset tunnisti kaduilla ja katsoi ihailevasti, hän saa lahjoja ja vaikka mitä bisnesehdotuksia vieläkin näin viiden vuoden jälkeen ja koko hänen elämä oikeastaan pyörii tän kaivosonnettomuuden ympärillä vieläkin. Siis en osaa ees selittää mut mulle toi tarina ja historia on ihan käsittämättömän mielenkiintoinen ja olin ihan onnessani siellä museossa ja kysyin varmaan tuhat ihan tyhmääkin kysymystä haha. Jos jotain kiinnostaa niin youtubesta löytyy siihen liittyvä dokumentti ja siitä on viimevuonna valistunut ihan kelpo elokuvakin jota voin suositella jos se jostain löytyy! Ei sitä kovin moni tommosta ihmistä noin ison historian kanssa pääse tapaamaankaan. Ehkä mä vielä joskus kerron tosta tapaamisesta lisää, mutta nyt heitän vaan kaikki miljoonat kuvat tähän ja jatkan (mahdottomalta tuntuvaa) pakkausta, koska huomenna ois edessä perheenvaihto!! Mun Puconin matkasta myös tulossa kuvapläjäys ihan näillä näppäimillä.
  P2074661P2074644 P1264405 P1264401 P1264413 P1264422 P1264427 P1264433 P1264455 P1264460 P1304488 P1304495 P1304499 P1304518 P2014566 P2054572 P2054582 P2054587 P2054610 P2054615

lauantai 13. helmikuuta 2016

joulu ja uusivuosi

jassoo, taas alkaa postailuni pahoittelulla pienestä tauosta. Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua tammikuun aikana, mutta niistä tarinoin myöhemmin. Nyt kerron miten mun joulu ja uusivuosi meni täällä.

 23 joulukuuta menin host veljen ja siskon kanssa ostoskeskukseen, koska heiltä puuttui vielä osa joululahjoista ja yllättäen koko ostoskeskus oli ihan täpötäynnä mattimyöhäsiä haha. Loppupäivän sitten vietin luokkakaverin altaalla loikoillessa kun lämpötilat oli 30 asteen paremmalla puolella.

 Jouluaatto olikin sitten aika erilainen verrattuna siihen mitä koti suomessa aina oon viettänyt. Silloin mulla kyllä iski pahin koti-ikävä (ei kyllä kovin paha sekään) kun aamupalan jälkeen kaikki painui takaisin nukkumaan tai uima-altaalle ja joulusta tai perinteistä ei ollut tietoakaan ja vielä kun tiesi täsmälleen mitä kotona Suomessa perhe tekee ja itse ei pääse siihen osallistumaan. Lounaan jälkeen host äiti alkoi tekemään joulusiivoja (vähän viimetingassa mun mielestä) ja host sisko alkoi kokkailemaan. Ite leipasin siinä sitten myös korvapuusteja jotka on kyl aina huippumenestys täällä! Koko ilta sitten väkerrettiin siskon ja veljen kanssa siskon netistä bongaamaa ’’joulukuusta’’ joka oli siis hedelmistä ja vihanneksista tehty pieni rakennelma. Aluksi niitä piti tehä kaikille omat puut, mutta kun yks oli puolvalmis kahen tunnin aherruksen jälkeen, niin päätettiin että se yks saa riittää… no kyl siitä kieltämättä ihan hieno tuli! Ilta sitten hämärtyi ja mä olin heittäny jo kaikki pienet toiveeni jouluaatosta ja joulufiiliksestä kun puol yheltätoista illalla katettiin pöytä ja syötiin kunnon joulu illallinen minkä sisko oli meille valmistanut. Ruokaa oli tosi paljon ja syötiin ittemme ihan ähkyyn ja kello 12 alettiin availemaan lahjoja. Mäkin sain sitten yllätyksekseni paketteja ja lahjoja ihmisiltä joita en ollut ikinä edes tavannut!

 Joulupäivä oli sitten se pääpäivä ainakin mun perheessä. Aamupäivällä mun host äitin kaks siskoa ja heidän perheensä tulivat kylään ja vietettiin heidän perinteidensä mukainen joulu. Siihen siis kuului paljon syöminen, lentopallopeli koko suvun voimin, uima-altaassa riehuminen ja ihan vaan rentoutuminen. Tää oli eka kerta kun tapasin heidät ja ihan huipputyyppejä kaikki ja ollaan tavattukin sen jälkeen muutaman kerran ja aina nauretaan vatsat kipeiks ja tanssitaan ja vaikka mitä. Ja vaikka kukaan mun serkuista ei oo mun ikänen vaan kaikki on vanhempia niin niitten kanssa on aina hauskaa ja ollaan jo suunniteltu tekevämme vaikka ja mitä yhdessä. Illan hämärtyessä host isä sai huippuidean ja päätti järjestää hääseremonian toiselle host äidin siskolle ja hänen miehelleen jotka oli juuri menneet uudelleen naimisiin, tosin vain kahden kesken. Host isä oli leikannu aiemmin päivällä nurmikkoon ison sydämen semmosen kukkaniityn keskelle ja kävi laittamassa puvun takin päälle ja otti ties minkä kirjan kainaloon ja siinä sitten kokoonnuttiin kukkien keskelle täysikuun paisteeseen kun host isä uimashortseissa ja puvun takissa ’’vihki’’ tän parin uudestaan. haha kyl siinä aika hyvät naurut saatiin aikaan. Illalla sitten vielä oli ’’amigo secreto’’ eli valmiiksi oli valittu ihminen kelle annat lahjan ja se salainen ystävä paljastuu sitten vasta lahjan anto vaiheessa. Näin meni siis mun joulu.
  PC254269PC254254 PC254234 PC254240 PC254278

Välipäivät vanhemmat ja veli oli töissä ja sisko opiskeli yliopiston loppukokeisiin ja mä vietin aikaa kavereitteni kanssa. Sitten saapuikin jo uusivuosi. Täällä on tapana (kaikkien meidän vaihtarien yllätykseksi) viettää uusivuosi perheen kanssa, yleensä sen kun olen viettänyt parhaiden kavereiden kanssa. No sitten uudenvuodenaattoa edeltävänä iltana mietiskeltiin että mitä voitaisiin perheen kanssa tehdä ja lopulta äiti ja sisarukset sai perheen isän suostuteltua siihen että lähdetään uudenvuoden viettoon Viña del Mariin, jossa järjestetään joka uusvuos oisko ollu Etelä-Amerikan toisiksi isoin ilotulitushow. Sinne siis matkattiin seuraavana aamuna hirveen ruuhkan takia yli 3 tuntia. Päivällä syötiin ja vietettiin aikaa rannalla ja myöhemmin tavattiin yks serkkupojista ja mentiin hänen kämpälleen nukkumaan. Illan hämärtyessä sitten suunnattiin rantakadulle monien tuhansien muiden ihmisten keskelle. Viña del mar on siis tosi iso moderni kaupunki ihan rantaan kiinni rakennettu jonka vieruskaupungit on Valparaiso ja reñaca ja nää kolme kaupunkia on niin vierekkäin rakennettu ja samalla rannalla kaikki että ne on tavallaan vaan yks ihan huikeen iso kaupunki. Ilotulitukset siis oli järjestänyt nää kolme kaupunkia ja mereen oli asennettu noin neljän tai viiden lautan päälle ilotulitteet ja keskiyöllä ne kaikki sitten sytytettiin samaan aikaan. Ne tais kestää noin 20 minuuttia ja oli kyl aika hienot. Yhdessä vaiheessa kun ne pamaukset oli niin kovia, niin kaikkien rantakadulle parkkeerattujen autojen varashälyttimet alko huutaa. Sen jälkeen avattiin samppanja pullot ja juhlittiin perheen kanssa kadulla monien monien tuhansien ihmisten kanssa. Ihmisillä oli vaikka mitä vermeitä päällä jotka mulle toi mieleen vapun ja kaduilta pysty ostamaan semmosia lyhtyjä mitä lähetetään leijailemaan taivaalle ja koko taivas oli niitä täynnä. talojen valot tuikki kaukana, musiikki soi kovaa ja ihmiset oli iloisia. Oli kyl yks upeimmista kokemuksista täällä ja jotain mitä en oo ikinä ennen nähnyt. En osaa ees kuvailla sitä mutta kyl se valojen määrä ja musiikki ja tunnelma veti sanattomaksi. Ilotulitusten jälkeen sitten jäätiin kadulle tanssimaan host veljen ja siskon kanssa kun vanhemmat meni autoon nukkumaan ja loppujenlopuks päästiin kotiin noin kuudelta aamulla.
  PC314302PC314304 P1014305 P1014326 P1014380 P1014372 P1014386

Näin meni siis mun joulu ja uusvuos aika tarkasti kerrottuna hahhaa… pahoittelut kuvien laadusta tällä kertaa ne on ihan hirveitä, mutta toivottavasti jotain selkoa saatte että mitä niissä on. Huomenna lähden Pucon nimiseen kaupunkiin noin 9 tunnin ajomatkan päähän viikoksi mun rotary vastaavan kanssa ja parin viikon päästä vaihdetaankin perheitä taas. Myöhemmin palaan siis kertomuksiin tammikuulta (...ja helmikuulta)!
 chao
 Venla