Mun koulu on siis nimeltään colegio carampangue, Katolinen koulu Talagantessa. Chilessä katoliset koulut ei oo mitään semmosia kouluja joissa vaeltelee nunnat ympäriinsä ja kaikkien pitää rukoilla kokoajan eikä pojat ja tytöt voi puhua keskenään hahhaa taisiis tommoinen mielikuva mulla on joskus ollut katolisista kouluista… Chilessä siis nää katoliset koulut on niitä kalleimpia elikkä siis parhaimpia kouluja opetukseltaan ja esimerkiksi puoletkaan mun luokasta ei usko mihinkään. Joka aamu meillä on viiden minuutin mittainen rukoushetki meidän opettajan kanssa ja aina katolisina juhlapyhinä on messu meidän koulun kirkossa. Ei siis todellakaan mitään äärimmilleen vedettyä juttua vaan enemmänkin parempaa opetusta ja ’’motivoituneempia’’ oppilaita.
Meno on aika yläaste toimintaa omasta näkökulmasta. koulussa on luokat joiden kanssa pysytellään aina ja kaikki luokat on aina tosi tiiviitä keskenään. Myös luokkahuone pysyy aina samana eikä sitä melkein ikinä vaihdeta. Oppiminen ja opetus on tosi hidasta ja samoja asioita käydään aina tosi pitkään läpi. Oppiminen ja tehtävät on muutenkin jotenkin paljon luovempia ja ihmiset käyttää tosi paljon enemmän aikaa siihen työn ulkonäköön ja visuaaliseen toteutukseen kuin itse sisältöön. kieltämättä ihmisten keskittyminen tunneilla on vähän eri tasoa suomeen verrattuna. meillä on koulunpihalla kaiuttimet mistä ihmiset soittaa musiikkia kovalla joka välitunti ja noh latinoina siihen liittyy myös tanssiminen ja hauskanpito. Välitunnit on muutenkin tosi erilaisia, mihin oon tottunut suomessa. Ihmiset käy kioskilla ostamassa ruokaa, pelaa korttia, tanssii, pelaa jalkapalloa tai muita pallopelejä yhdessä, soittelee kitaraa tai juttelee pienissä ryhmissä. Välitunnit on tuntien välissä aikoja jolloin rentoudutaan täysillä edellisestä tunnista ja vietetään aikaa kaverien kanssa.
Täällä ilmainen kouluruoka ei tietenkään ole mikään juttu vaan jokainen tuo omat ruokansa tai ostaa koulun kanttiinista vähän ylihinnoitellun aterian. Oon muutaman kerran sen ostanut ja siellä on aina noin kolme eri ruokavaihtoehtoa ja salaattipöytä ja oikeesti aika hyvää ruokaa. Joka perjantai tarjolla on ranskalaisia ja hampurilaisia tai empanadoja haha tosiaan paljon epäterveellisempää kuin suomen koulujen ruoka.
Koulupuvut on myös Chilen kouluissa pakollinen juttu. Mun koulussa se on yllättävän nätti ja mukava ja mä tykkään siitä ihan hirveesti. Aamut on vaan niiiin paljon helpompia kun voi vaan vetää ne vaatteet päälle sen kummemmin miettimättä. Joissain kouluissa ollaan tosi tiukkoja mitä päälleen pistää mutta meidän koulussa ja varsinkin viimeisellä luokalla oleville se ei ole niin justiinsa. Tosi monet pitää erilaisia huppareita tai kenkiä, mutta ne ei silti saa olla mitään räväkköjä värejä. Näissä kuvissa osalla on punaiset t-paidat koska just tuona päivänä saatiin meidän vikan vuosikurssin paidat mitä käytettiin sitten teemapäivänä kaikki samaan aikaan.
Teemapäivistä sen verran, että niitä vietetään pari kertaa vuodessa ja ne on nimeltään oppilaanpäivä. Meillä oli just viikko sitten toinen niistä. Silloin ei oo tunteja vaan kaikki keräännytään koulun liikuntasaliin ja jokainen vuosikurssi on valmistellut muutaman tanssit mitkä sitten tanssitaan ja kilpaillaan niitä toisia vuosikursseja vastaan. Aina tosin viimeinen vuosikurssi sen kisan voittaa ihan vain koska se on perinne. vuoden lopussa myös vikalta luokalta valmistuvat järjestää valmistujaisjuhlat jossa he tanssii ja vaan pitää hauskaa viimeistä kertaa yhdessä. Mä olin myös katsomassa viimevuoden valmistujaisia jotka oli joulukuun alussa ja se oli niin kaunis ja mukava tilaisuus. Ei vetänyt vertoja ylioppilasjuhlien arvokkuudelle mutta silti oli tosi söpö tapahtuma. Jokainen valmistuva oppilas erikseen kutsuttiin eteen ja kaikki sai mennä sinne eteen halaamaan ja onnittelemaan ja lopuksi katosta tiputettiin hirvee määrä ilmapalloja. Olihan se vähän semmoinen häsellys mutta tosi ihana tilaisuus silti.
Mä kyllä tykkään mun koulusta ihan tosi paljon ja mulla on tosi paljon kavereita ja ihania ihmisiä siellä. Koulu on tosi kaunis ja ite tykkään siitä että ihmiset koulussa osaa pitää hauskaa ja nauttii siitä koulunkäymisestä eikä kokoajan oo nenä siinä kirjassa kiinni ja stressaa. Siinä on mun mielestä opittavaa suomen suunnassa, ettei kaikkea tarvi niin vakavasti ottaa ja esimerkiksi välitunnit voi käyttää rentoutumiseen ja hauskanpitämiseen, vaikkei se välttämättä Suomessa ihan noin toteutuisikaan.
Näistä kuvista on jo pari viikkoa ja sen aikana ehdin jo juhlia 18v synttäreitäni ja viettää aika paljon aikaa Santiagossa perheen ja kavereiden kanssa. Nyt täällä oon viettänyt 9 kuukautta ja jäljellä on enää vähän päälle kuukausi. Ihan hullua kuinka aika on mennyt niin nopeasti. Ens viikosta lähtien joka viikko lähtee joku vaihtarikaveri kotia kohti ja mulla on jo kalenteri täynnä kaikenmoista menoa, että ehdin ottaa kaiken irti viimeisestä kuukaudesta mitä mulla on täällä jäljellä.
