niin se aika vaan lentää

heipä hei taas. Pikaisesti tulin nyt päivittelemään muutaman kuvan kera kuulumisia. Tiistaina siis tuli kuukausi mun tänne tulosta täyteen ja tuntuu kun vasta viikko sitten olisin tänne tullut, mutta silti kaikkea on ehtinyt kuukaudessa tapahtua. Viimeviikko meni aika normaalin rauhallisesti. koulua, koulua ja koulua. Perjantaina mentiin porukalla yhden mun luokkalaisen kotiin koulun jälkeen, missä katottiin leffoja, videoita, syötiin ja tottakai tanssittiin. Mä oon varmaan ihan huipputanssija kun tuun takas Suomeen. Tuntuu, että sitä tulee treenattua joka päivä, kun ihmiset haluu mua opettaa tanssimaan vaikka ja mitä. Lauantai meni tosi rauhallisesti. Aamulla menin katsomaan pikkusiskon lentopallopeliä jonka jälkeen käytiin maalaamassa jotain isoja kylttejä koulun jotain tapahtumaa varten. Illalla kaverit meni Santiagoon kattomaan meijän luokkalaisen bändin keikkaa, mutta mä jäin tällä kertaa flunssaisena kotiin nukkumaan. Sunnuntaina sitten suunnattiin Santiagoon Rotary tapahtumaan, jossa vaan vietettiin paikalle tulleiden vaihtareiden kanssa aina, syötiin ja perinteisesti siellä myös oli kansantanssin, cuecan tanssijoita, joiden esityksiä katseltiin. Tää tapahtuma sijoittui muuten semmoselle aukiolle joka oli ihan Andien juurella… eli ei yhtään huonommat maisemat. Taas tuli huomattua miten hyviä tyyppejä noi muut vaihtarit on kun vatsalihakset on kipeät nauramisesta. Sen tapahtuman jälkeen mentiin perheen kanssa kyläilemään host isän äidin luokse joka asui siinä ihan lähellä. Kahvitteluiden jälkeen mentiin sen mummon talon lähellä olevaan tosi isoon paikkaan, joka oli täynnä pieniä kojuja täynnä kaikkea ihanaa tavaraa. Sinne on kyllä pakko mennä vielä ennen suomeen palaamista hakemaan chileläistä käsityötavaraa tuliaisiksi. Illemmalla käytiin vielä ajelemassa tosi rikkaalla alueella siinä vuorien kupeessa, jossa oli ihan huikeita taloja ja näköala. Tuli ihan mieleen Hollywood hills mieleen siitä paikasta. Oli siis ihan super hauska päivä kokonaisuudessaan. Perjantaiaamuna on sitten lähtö pääsiäissaarille joten sieltä sitten seuraavaa päivitystä! Ah sitä matkaa on ootettu niiin kauan… peukut pystyssä, että säät suosis ja voitaisiin viettää aikaa myös meijän hotellin altaalla.

kuvista sen verran, että tarkkasilmäisimmät onkin varmaan jo huomannut, että tykkään noita vuoria kuvailla...ja etten osaa kuvia muokata, mutta ei se niin justiinsa ole! Noista vuorista ja niitten jotenkin kauneudesta en ikinä saa tarpeekseni, että kuvia niistä on luultavasti vielä lisää tulossa! Tossa vaihtarikuvassa on vaan noin 1/3 osa meijän koko porukasta, mutta ens kerralla sitten yritetään kaikki saada samaan kuvaan.
Nyt on jo kiire rotary kokoukseen, chao

Fiestas Patrias

huh mikä viikko... melkein voin sanoa, että ihan onnellisena menin tänään taas viikon tauon jälkeen kouluun. Tää loma oli kaikkea muuta kuin rentouttava, kun paikasta toiseen tuli juostua, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei se hauskaa ollut.
Viikko sitten lauantaina meillä oli iso rotary tapaaminen kaikkien tässä piirissä eli noin 300 kilometrin säteellä asuvien vaihtarien kanssa. Me tutustuttiin toisiimme, syötiin lounasta ja käytiin sääntöjä läpi noin 50 vaihtarin voimin. Nousi matkakuume tota parin viikon edessä häämöttävää pääsiäissaarimatkaa kohden, kun tutustui matkakumppaneihin, jotka oli ihan huikeeta porukkaa! Oli tosi mukava (ja väsyttävä) päivä ja noita vois mun puolesta olla useemminkin.
Sunnuntai ja maanantai meni aikalailla laiskotellessa ja perheen kanssa olemisessa.
Tiistaina lähdinkin sitten Puente Altoon, Santiagoon, meijän piirin toisen suomalaisen vaihtarin, Alisan, luokse, mistä palasinkin sitten vasta perjantaina, Chilen itsenäisyyspäivänä takaisin. Tiistaina käveltiin vähän Alisan naapurustossa (joka oli muuten tähän maaseudunrauhaan verrattuna jotain ihan erilaista) ja illemmalla mentiin Alisan kaverille viettämään iltaa ja oli tosi mukava tavata vähän erilaista porukkaa ja ihmisiä.
Keskiviikko aamuna lähdettiin Alisan host äitin kanssa paikallisille markkinoille, jotka perjaatteessa joka aamu järjestetään samassa paikassa. Normaaleille kaduille siis oli pystytetty vaan ihan hirvee määrä kojuja, joissa myytiin kaikkea mahdollista tuoreesta kalasta, kenkiin ja pesuaineisiin. Eniten se kuitenkin painoittui hedelmä ja vihannesosastolle, joita me sieltä mentiin hakemaankin. Kaikki ne hedelmät oli tosi hyvännäköisiä ja niitä oli ostamassa ihan hirvee määrä ihmisiä, mutta mietittiin siinä Alisan kanssa, että noilla hygieniatasoilla ja kojukyhäyksillä ei kyllä Suomessa ois menny mikään kaupaksi... Päivällä mentiin tuhlaamaan rahaa sitten ''pieneen'' kauppakeskukseen aika siinä lähellä ja noh... sanotaan vaan että kyllä siellä sai rahaa tuhlattua. Noh lähdettiin sitten taksilla pois sieltä kauppakeskuksesta ja kun astuttiin ulos taksista niin Alisan host äiti alkoi puhua tosi nopeesti espanjaksi maanjäristyksestä ja että heidän katu on iha kallistunut. Siinä saatiin sitten selville, että meijän ollessa taksissa oli tullut tosi iso maanjäristys, mutta autossa sitä ei tuntenut. Ooteltiin vähän aikaa sisällä, jos toinenkin tulisi ja niinhän se sitten tuli heti ja kyllä siinä suomitytöillä riemu ratkesi ja hypittiin ihan innoissaan, kun ikkunat vaan helisi. Ei se silloin tuntunut kovin isolta järistykseltä, mutta heti sen jälkeen uutisissa sanottiin että se oli ollut voimakkuudeltaan 8,3 ja suurinhan on 9... Tsunamivaroitus annettiin, ja kännykkä alkoi täyttyä paniikki viesteistä kavereilta ja host perheeltä, että ollaanko sitä kunnossa. Se järistyksen keskus oli ollut pojoisemmassa ja sitten yöllä sinne iski jonkinmoinen tsunami ja teki tosi suuria tuhoja rantakaupungeissa. Seuraavana päivänä uutisissa näytettiin jatkuvana toistona niitä tuhoja. Nyt joka päivä sen järistyksen jälkeen on ollut pieniä jälkijäristyksiä ja tänäänkin koulussa tuli yksi ja meijän piti mennä pihalle odottamaan sen loppumista. Nyt kun näkee tän ihmisten paniikin ja jatkuvan pelon noista maanjäristyksistä, niin alkaa arvostaa sitä vakaata Suomen maaperää. Alla muutama netistä löytynyt kuva.
Torstai aamuna lähdettiin Santiagoon hakemaan täällä asumiseen tarvittavia id kortteja. Mulla ei ollu mitään papereita tai passia mukana, mutta kuvaa siitä lapusta näyttämällä sain kun sainkin sen kortin mukaan. Santiago oli tosi hiljanen edellispäivän maanjäristyksen jäljiltä ja kaikki oli jotenkin tosi järkyttyneitä. Illalla mentiin Alisan kavein kanssa fondille, jotka järjestetään monena päivänä aina itsenäisyyspäivä viikolla. Sitä vois mun mielestä verrata suomessa kiertävään tivoliin tai tosi isoihin markkinoihin. Siellä siis oli ravintoloita, kojuja, ruokaa ja tivolilaitteita. Päivällä siellä käy paljon lapsia ja illan hämärtyessä siellä alkaa kunnon tanssit ja siellä tuli sitte tanssittua ja tutustuttua uusiin ihmisiin, niinkuin täällä kaikkien ystävällisyyden (ja Alisan blondien hiusten) takia usein tulee.
Perjantaina päivällä käytiin Santiagon isoimmissa fondissa jotka järjestetään aina isolla stadionilla. Siellä oli kojujen lisäksi jotain kisoja missä koirat juoksi jonkun kuolleen rotan perässä, sekä show jossa miehet yritti saada lehmän pysäytettyä hevosten selässä istuessa. Illalla palattiin Alisan kanssa tänne mun kotikylään ja mentiin paikallisille fondille, joissa tavattiin sitten kaikki mun kaverit.
Lauantai meni sukuloidessa kun lähdettiin tunnin ajomatkan päähän perinteiselle itsenäisyyspäivä barbequelle meijän serkuille. Tuli syötyä ja riehuttua niin paljon, että illalla vaan kömmittiin sänkyyn, eikä jaksettu enää mennä vikoihin fondiin.
Vielä viikon päätteeksi sunnuntaina, Alisan lähdön jälkeen saatiin selville, että yks meijän kolmesta koirasta on raskaana. Erikoisekshan tän jutun tekee se, että kukaan ei tiedä että milloin tää on tapahtunut, kun kaikki koirat on tyttöjä ja meidän piha ihan täysin aidattu, eikä koirat lähde ulos ikinä...
Semmoinen viikko siis mulla takana. Täällä on nyt jotenkin tosi kylmä ja nyt vaan alan oottaa kesää niin kuumeisesti.
terveisiä ja haleja Suomeen
Venla

ei outoa vaan erilaista

Nyt täällä kolme viikkoa viettäneenä voinkin alkaa listaamaan niitä asioita mitkä tekee chilestä täysin erilaisen Suomeen verrattuna. Oon listannut nyt tän ajan mun puhelimeen ihan pienetkin asiat mitkä eroaa suomen tavoista ja välillä vähän naurattaakin mua. Jotkut näistä jutuista ei varmaan päde muualla kun täällä missä mä olen ja jotkut jutut taas sopii koko Etelä-Amerikkaan.

   äänenvoimakkuus. Täällä kaikki puhuu samaan aikaan ja huutaa ja mekastaa ja ainut hiljainen hetki, jonka täällä saa, on silloin kun herää aamulla. Koulussa tunneilla ja välitunneilla huudellaan toisille, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia. Ja täällä siis kaikki laulaa tai hyräilee kokoajan jotain musiikin mukana tai ilman musiikkia. Oon ollut jo myös muutamissa juhlissa ja niissä musiikki on niin kovalla, että porukassa ei voi keskustella, vaan pitää huutaa asiansa suoraan toisen korvaan.

   aikataulut. Jos on kutsuttu johonkin syömään tai viettämään aikaa yms. niin sinne mennään aikasintaan noin puol tuntia myöhemmin kun on kutsussa pyydetty…

 ihmisten läheisyys. Kun suomessa on tottunut siihen, että vaan parhaita ystäviä halataan joskus ja kun tapaa uuden ihmisen esim. kaveriporukassa, niin hymyillään ja moikataan. Täällä aina kun aamulla tavataan tai hyvästellään, niin pussataan oikeelle poskelle ja halataan. Sama pätee kun tapaa jonkun uuden ihmisen tai kaverinkaverin. Välillä tää vähän hidastaa asioita hyvänä esimerkkinä se, kun käytiin kaveriporukan kanssa Santiagossa ja tavattiin toinen porukka jonka tyypit vaan yks mun kavereita tunsi,  niin kaikki ne 10 vierasta ihmistä pussas poskelle kaikkia meijän porukan ihmisiä, joka oli aika pitkä prosessi. Myös perheenjäseniä halaillaan ja pussaillaan joka välissä. Nyt kun miettii niin tuntuu tosi oudolle ettei mitään sanoisi tai ettei antaisi poskipusua kun tapaa uuden ihmisen.

  perhe. Täällä perheet on tosi läheisiä ja isoja. Tosi usein isovanhemmat asuu samassa talossa ja jos vanhemmat lapset on opiskelemassa niin mahdollisuuksien mukaan ne tulee joka viikonloppu kotiin. Isä on aina perheen pää ja päättää isommista asioista niin kun raha-asiat yms. Äiti taas hoitaa kotia ja lapsia ja ohjaa kodinhoitajia. Täällä ei kauheesti kyllä kotiäitejä ole, mutta kodinhoitajia sitäkin enemmän. Äiti myös usein hoitaa lapsien elämiä, tietää niistä kaiken ja sanoo jos ei tykkää jostain lapsen kaverista ja pystyy kyllä sanomaan, että häntä ei saa nähdä eikä viettää aikaa sen ihmisen kanssa.

  juhlimiskulttuuri. Täällä on tosi vahva ’’biletyskultturi’’. Vanhemmat tietää, että nuoret juo ja kuskaa heitä bileisiin ja niistä pois. Yleensä muutenkin vanhemmat tietää mitä lapsi tekee aina. Jos alaikäinen tai täysi-ikäinen järjestää juhlat niin vanhemmat on silloin yleensä kotona ja joskus ostaa juomat näille nuorille ja on ihan ok sen kanssa. Kysyin mun host äitiltä, että miten se hyväksyy sen ja miksi se jaksaa keskellä yötä roudailla mua ja host sisaruksia niin se vaan totes että kerranhan te vaan nuoria olette. Aikataulutkin on vähän erilaista. Juhlat alkaa yleensä noin 12 yöllä ja loppuu noin 4 aikoihin. Yleensä tosin niitä ennen kokoonnutaan jonkun talolle grillailemaan ja joskus myös niiden varsinaisten bileiden jälkeen kuulemma saatetaan jatkaa johonkin. Ja tottakai ne varsinaiset juhlat on tanssimista, tanssimista ja tanssimista. Ja voin sanoa, että kaikki osaa tanssia, lukuun ottamatta meikäläistä… Juhlien koot on myös hieman eri luokkaa. Niissä on yleensä dj ja yhdille synttäreille, joissa kävin, niin sinne oli kutsuttu noin 1000 ihmistä.

   ruoka. Täällä syödään paljon. oikeesti tuntuu että kaikki syö kokoajan jotain. Koulussa välitunneilla kaikki syö jotain keksejä yms. ja samoin kotona. Ja täällä syödään myös tosi nopeasti. Oon siis aina se viimenen kuka vielä syö. Suolaa laitetaan aina salaattiin, mutta muut ruuat sitten ei maistukkaan miltään. Riisiä ja lihaa syödään melkein aina. Viini on tietenkin ruokajuomana aina viikonloppuisin tai kun perhe on koolla. Ja viiniä ei ees oikein lajitella alkoholiksi kun sitä juo täällä näköjään ala-ikäiset ja raskaana olevatkin…

  ilmasto ja luonto. Nyt täällä on kevät, aamusin on tosi kylmä ja päivällä kuuma. Kerran viikossa yleensä sataa, mutta seki vähä loppuu kesällä. Luonto on supersuper kaunista ja Andit näkee melkein aina missä vaan on. Maanjäristykset on täällä ihan arkipäivää. Vielä täällä ei mun aikana ole ollut mitään isoa mutta muutaman kerran on illalla alkanu mun huoneessa oleva tuulikello laulaa ja pihalla linnut alkanu huutaa, mutta niitä pieniä maanjäristyksiä on tosi usein. Luonto täällä on tosi monipuolista. Meijän pihalla on palmuja ja koivuja ja niitten taustalla näkee lumihuippuiset Andit.

  koulu. Meillä on koulupuvut (kuva alla) joita käytetään joka päivä. Ei se kovin tiukkaa ole, että mitä pistää päällensä tai miten tuunaa koulupukunsa, mutta kyllä niistä huomautetaan, jos ei ole sopivat vaatteet päällä. Tunnit on 45 minuuttia ja niitä on yleensä 2 putkeen. Kouluun tuodaan omat eväät tai ostetaan koulun ruokalasta. Paljon on tapahtumia, lomia ja hyväntekeväisyystoimintaa. Opettajien kanssa myös ollaan tosi läheisiä. Heitä kutsutaan etunimellä ja halaillaan ja annetaan poskipusuja joka välissä.

kieli. Tää on se mikä mua hidastaa täällä. En siis ymmärrä yhtään. Nyt on helpottanut jo paljon, mutta ekoina päivinä ei mitään käsitystä. Täällä siis puhutaan super nopeasti ja täällä on niin paljon slangisanoja ja monia sanoja lyhennetään. Nää itekkin täällä sanoo, että ees muista Etelä-Amerikan maista tulevat ei ymmärrä mitä täällä puhutaan ja monet vitsailee, ettei tää edes ole espanjaa vaan ihan oma kielensä. noh, toivottavasti tää tästä alkaa helpottaa, koska on se turhauttavaa kun ei voi ilmaista oikeen itseään eikä lähtee keskusteluun mukaan.

  ympäristö. kulkukoiria, -hevosia ja -kanoja täällä on paljon. Noi hevoset tuli mulle yllätyksenä kun niitä vaan vaeltelee pelloilla ja teillä yksinään. Joka talossa on aidat ja portit ja tosi monet asuu vielä semmosella suljetulla alueella, jossa on vartijat porteilla 24/7. Itteäni vähän naurattaa kun tosi monissa taloissa on hienot ja jykevät portit jotka aukee sähköisesti, mutta heti siitä portin pylväästä alkaa tosi hepponen ja ruma verkkoaita. Talot on aina jotenkin avoimia, ovet ja ikkunat on auki vaikka miten kylmä olis tai sitten ne on semmosia avoimia ja valoisia. Myös mun koulu on tosi avoin ja ainoat sisätilat on luokat, joissa on melkein aina ovet auki, ja ruokala jonka kaikki seinät on lasia. Meinaa ihan tulla ikävä sitä laitoksen ja suljetun tilan tuntua…tai sitten ei.

  puheenaiheet. Kaikesta puhutaan eikä häpeillä yhtään ja vanhemmille kerrotaan ihan kaikki: kenen kanssa tanssi bileissä tai mitä puhui kaverin kanssa matikantunnilla. Oon myös huomannut, että kun tapaan uuden ihmisen tai varsinkin mun ikäisen niin ensimmäiset kysymykset on, että mitä musiikkia kuuntelet, biletetäänkö Suomessa ja onko sisaruksia ja kuinka vanhoja ne on. Mua vähän aina ihmetyttää että miksi noi on ne ekat kysymykset, koska ei noi musta ne tärkeimmät jutut ole mitä haluun uudelta ihmiseltä kysyä. Myös mun hammaskorua ihmetellään ihan aina.

viimeisimpänä kerron oudoimman jutun omasta mielestä täällä. Santiagon keskustassa melkein kaikissa kahviloissa on tarjoilijoina nuoria tyttöjä jotka pukeutuu samanlaiseen tosi paljastavaan asuun aina. Käytiin yhdessä kahvilassa ja sen työntekijät oli pukeutunut ihan lyhyisiin, kireisiin mekkoihin ja yli 10 sentin korkokenkiin tai vaihtoehtoisesti legginsseihin ja lyhyeen takkiin. Nää tytöt siis näytti kuuluvan ennemminki (anteeksi vaan) johonkin clubille tangon viereen kun iltapäiväruuhkan kahvila työntekijöiksi. Muuten nää kahvilat oli tosi siistejä ja hyviä joissa käy myös lapsiperheet. Kuulemma tää on tapana vain ja ainoastaan Santiagon keskustassa eikä missään muualla, mutta kyllä se mua ihmetytti kun tytöt kantoi kahveja pöytiin koroillansa keikkuen.

Pahoittelut postauksen kuvituksesta, jotka on taas otettu vaan meijän pihalta, koska laiskuuttani en jaksa kameraa raahata mukanani joka paikkaan ja osittain myös pelkään liikaa että se varastetaan :D Mutta tosiaan meillä on tää viikko lomaa koulusta Chilen itsenäisyyspäivän takia. Huomenna lähden Santiagoon pariksi päiväksi ja loppuviikko onkin sitten itsenäisyyspäivän ja host isän synttäreiden juhlimista. Kolmen viikon päästä lähdetään viikoksi pääsiäissaarille muiden vaihtareiden kanssa ja kaikkea muutakin kivaa tekemistä on jo suunnitteilla. Koitan alkaa virkistyä tässä blogin päivittelyssä, mutta mun nettiyhteys ongelmat vähän taistelee sitä vastaan...

 paljon terveisiä Suomeen!
Venla

paikan päällä

Pahoittelut jo alkuun vähän hitaasta blogin aloituksesta, mulla tuli odottamaton mutka matkaan kun tietokoneen laturin töpseli ei mahtunut mihinkään talon pistokkeista, mutta nyt on ongelma korjattu!
Matkapahoinvointi, lennolta myöhästyminen, jatkolennolta myöhästyminen, Pariisin kentällä eksyminen, matkalaukun häviäminen, vatsatauti, viisumin hukkuminen, perheen outous, talon epäsiisteys, haju, kielimuuri ja ihmisten epäystävällisyys. Näitä kaikkia pelkäsin tapahtuvaksi heti mun vaihtovuoden alkuun. Osaa jopa odotin ja tiesin tapahtuvaksi, mutta mun suureksi (iloiseksi) yllätykseksi kaikki tähän asti on mennyt täydellisesti ja sulavasti. Nyt olen siis vähän yli viikon ollut mun perheessä ja kaikki on hyvin.
Lauantaiaamuna 15 tunnin lennon jälkeen, kun nähtiin lentokoneen ikkunasta Andien lumihuiput, niin sanattomaksihan se veti. Voin vaan sanoa, että se on näkemisen arvoinen juttu se. llman minkäänlaista matkapahoinvointia tai jännitystä, ja vielä suht hyvin nukutun yön lentokoneessa jälkeen laskeuduttiin Santiagon kentälle ja meinashan siinä itku tulla itse kultakin kun nähtiin Santiago ja Andit siinä ihan lähellä, mitä oltiin odotettu ties kuinka kauan. Lentokentällä lyöttäydyttiin samaan porukkaan ison ranskalaisvaihtari porukan kanssa ja meitä oli vastassa kaks super ihanaa rotary setää, jotka auttoi meijät police controllista ja tullista läpi. Laukut saatuamme mentiin sitten tapaamaan perheitä ja se oli kuulkaa ihan muuta ku olin ajatellut. Meitä tuli ehkä noin 10 vaihtaria samaan aikaan ja kaikkien perheet oli tunkeutunut pieneen aulaan kylttiensä kanssa nii meinas kaikilla tulla pieni epätoivo etsiessä sitä omaa perhettä siitä tungoksesta. No sitten kun löydettiin perheet nii meijät kaikki vietiin sen aulan toiseen päähän, jossa oli chileläisen kansantanssin, cuecan tanssijoita, jotka veti meille pienen shown. Siinä viimeistään huomas, että latino amerikkaan oon saapunut, kun kaikki taputti semmosta rytmiä niille tanssijoille ja kun pyydettiin vapaaehtoisia, niin suurin piirtein kaikki alkoi huutamaan ja viittomaan samaan aikaan. Myös lentokenttä parkkeeraus oli jotain Suomesta aika paljon eroavaa…
Kentältä lähettiin host vanhempien, pikkusiskon, ja isosiskon kanssa sitten kohti kotia noin 45 minuutin matkan päähän. Tää koti on super ihana ja lämmin. Takapihalla on kasvimaa ja uima-allas ja sisällä tosi tilavaa ja nättiä. Täällä talossa siis asuu vanhemmat, pikkusisko, viikonloppuisin isosisko ja isoveli, näiden äitin äiti ja hänen miesystävä ja näitten maailman söpöin isän mummo joka on alkuperäisintiaani ja mua kaks päätä lyhyempi. Kaikki on tosi ystävällisiä ja aina halailee ja pussailee toisiaa ja auttaa mua kaikessa.
 Päivällä kun tulin tänne niin mun käteen sitte työnnettiin samppanjalasi ja skoolattiin mun ja meijän intiaanimummon synttäreiden kunniaksi. Kellään siis ei ollut mitään tietoa, että kuinka paljon tää mummo täyttää, koska hän aina sanoo täyttävänsä 85….
 Ruoka on outoa mutta hyvää, joka suunnassa näkyy vuoria, kaikki on äänekkäitä ja ystävällisiä, viini virtaa ja kaikista yllätyksistä oon selvinnyt, mitään en ymmärrä, mutta en vois olla onnellisempi just nyt. Jos viikko on jo ollut näin mukava, niin en ees pysty kuvittelemaan, että mitä koko vuosi tuo tullessaan.
Viime tiistaina sitten menin kouluun. Mun koulu on ihan sairaan kaunis ja koulunkäynti on mitä on… Välitunneilla pihalle laitetaan reggaetonia soimaan super isoista kaiuttimista ja kaikki tanssii, pelaa jalkapalloa tai syö jotain. Mun kaikki luokkalaiset on niin ihania ja auttaa mua ja pyytää mua eripaikkoihin ja on ottanut mut jo porukkaan mukaan, ainoo ongelma on se että mitään en täällä ymmärrä joka on jo moneen otteeseen alkanu ärsyttää itteäni ihan kunnolla.
Kouluun herään joka päivä klo 6:30, mutta se ei haittaa, kun koulumatkalla voi auton ikkunasta katella auringon-nousua Andien takaa. Päivät on pitkiä ja koulusta pääsen yleensä viideltä. Koulukäynti ja ihmiset on ihan erilaista mihin oon suomessa tottunut, mutta kerron siitä sitten myöhemmin.
Mulla ois niin paljon kerrottavaa eikä tätä paikkaa ja fiilistä voi ees kuvailla, mutta taidan jättää tän tähän. Väsymyksestä ja kommunikaatio ongelmista huolimatta oon onnellisempi mitä oon ollut pitkiin aikoihin. Ikinä en ois uskonu että viihdyn ja pystyn olemaa normaalisti ihan eri maassa ja jonkun vieraan kotona. Super upee maa, super ihanat ihmiset. Kyllä täällä vuoden viihtyy.

  saludos desde Chile
 Venla