ei outoa vaan erilaista

Nyt täällä kolme viikkoa viettäneenä voinkin alkaa listaamaan niitä asioita mitkä tekee chilestä täysin erilaisen Suomeen verrattuna. Oon listannut nyt tän ajan mun puhelimeen ihan pienetkin asiat mitkä eroaa suomen tavoista ja välillä vähän naurattaakin mua. Jotkut näistä jutuista ei varmaan päde muualla kun täällä missä mä olen ja jotkut jutut taas sopii koko Etelä-Amerikkaan.

   äänenvoimakkuus. Täällä kaikki puhuu samaan aikaan ja huutaa ja mekastaa ja ainut hiljainen hetki, jonka täällä saa, on silloin kun herää aamulla. Koulussa tunneilla ja välitunneilla huudellaan toisille, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia. Ja täällä siis kaikki laulaa tai hyräilee kokoajan jotain musiikin mukana tai ilman musiikkia. Oon ollut jo myös muutamissa juhlissa ja niissä musiikki on niin kovalla, että porukassa ei voi keskustella, vaan pitää huutaa asiansa suoraan toisen korvaan.

   aikataulut. Jos on kutsuttu johonkin syömään tai viettämään aikaa yms. niin sinne mennään aikasintaan noin puol tuntia myöhemmin kun on kutsussa pyydetty…

 ihmisten läheisyys. Kun suomessa on tottunut siihen, että vaan parhaita ystäviä halataan joskus ja kun tapaa uuden ihmisen esim. kaveriporukassa, niin hymyillään ja moikataan. Täällä aina kun aamulla tavataan tai hyvästellään, niin pussataan oikeelle poskelle ja halataan. Sama pätee kun tapaa jonkun uuden ihmisen tai kaverinkaverin. Välillä tää vähän hidastaa asioita hyvänä esimerkkinä se, kun käytiin kaveriporukan kanssa Santiagossa ja tavattiin toinen porukka jonka tyypit vaan yks mun kavereita tunsi,  niin kaikki ne 10 vierasta ihmistä pussas poskelle kaikkia meijän porukan ihmisiä, joka oli aika pitkä prosessi. Myös perheenjäseniä halaillaan ja pussaillaan joka välissä. Nyt kun miettii niin tuntuu tosi oudolle ettei mitään sanoisi tai ettei antaisi poskipusua kun tapaa uuden ihmisen.

  perhe. Täällä perheet on tosi läheisiä ja isoja. Tosi usein isovanhemmat asuu samassa talossa ja jos vanhemmat lapset on opiskelemassa niin mahdollisuuksien mukaan ne tulee joka viikonloppu kotiin. Isä on aina perheen pää ja päättää isommista asioista niin kun raha-asiat yms. Äiti taas hoitaa kotia ja lapsia ja ohjaa kodinhoitajia. Täällä ei kauheesti kyllä kotiäitejä ole, mutta kodinhoitajia sitäkin enemmän. Äiti myös usein hoitaa lapsien elämiä, tietää niistä kaiken ja sanoo jos ei tykkää jostain lapsen kaverista ja pystyy kyllä sanomaan, että häntä ei saa nähdä eikä viettää aikaa sen ihmisen kanssa.

  juhlimiskulttuuri. Täällä on tosi vahva ’’biletyskultturi’’. Vanhemmat tietää, että nuoret juo ja kuskaa heitä bileisiin ja niistä pois. Yleensä muutenkin vanhemmat tietää mitä lapsi tekee aina. Jos alaikäinen tai täysi-ikäinen järjestää juhlat niin vanhemmat on silloin yleensä kotona ja joskus ostaa juomat näille nuorille ja on ihan ok sen kanssa. Kysyin mun host äitiltä, että miten se hyväksyy sen ja miksi se jaksaa keskellä yötä roudailla mua ja host sisaruksia niin se vaan totes että kerranhan te vaan nuoria olette. Aikataulutkin on vähän erilaista. Juhlat alkaa yleensä noin 12 yöllä ja loppuu noin 4 aikoihin. Yleensä tosin niitä ennen kokoonnutaan jonkun talolle grillailemaan ja joskus myös niiden varsinaisten bileiden jälkeen kuulemma saatetaan jatkaa johonkin. Ja tottakai ne varsinaiset juhlat on tanssimista, tanssimista ja tanssimista. Ja voin sanoa, että kaikki osaa tanssia, lukuun ottamatta meikäläistä… Juhlien koot on myös hieman eri luokkaa. Niissä on yleensä dj ja yhdille synttäreille, joissa kävin, niin sinne oli kutsuttu noin 1000 ihmistä.

   ruoka. Täällä syödään paljon. oikeesti tuntuu että kaikki syö kokoajan jotain. Koulussa välitunneilla kaikki syö jotain keksejä yms. ja samoin kotona. Ja täällä syödään myös tosi nopeasti. Oon siis aina se viimenen kuka vielä syö. Suolaa laitetaan aina salaattiin, mutta muut ruuat sitten ei maistukkaan miltään. Riisiä ja lihaa syödään melkein aina. Viini on tietenkin ruokajuomana aina viikonloppuisin tai kun perhe on koolla. Ja viiniä ei ees oikein lajitella alkoholiksi kun sitä juo täällä näköjään ala-ikäiset ja raskaana olevatkin…

  ilmasto ja luonto. Nyt täällä on kevät, aamusin on tosi kylmä ja päivällä kuuma. Kerran viikossa yleensä sataa, mutta seki vähä loppuu kesällä. Luonto on supersuper kaunista ja Andit näkee melkein aina missä vaan on. Maanjäristykset on täällä ihan arkipäivää. Vielä täällä ei mun aikana ole ollut mitään isoa mutta muutaman kerran on illalla alkanu mun huoneessa oleva tuulikello laulaa ja pihalla linnut alkanu huutaa, mutta niitä pieniä maanjäristyksiä on tosi usein. Luonto täällä on tosi monipuolista. Meijän pihalla on palmuja ja koivuja ja niitten taustalla näkee lumihuippuiset Andit.

  koulu. Meillä on koulupuvut (kuva alla) joita käytetään joka päivä. Ei se kovin tiukkaa ole, että mitä pistää päällensä tai miten tuunaa koulupukunsa, mutta kyllä niistä huomautetaan, jos ei ole sopivat vaatteet päällä. Tunnit on 45 minuuttia ja niitä on yleensä 2 putkeen. Kouluun tuodaan omat eväät tai ostetaan koulun ruokalasta. Paljon on tapahtumia, lomia ja hyväntekeväisyystoimintaa. Opettajien kanssa myös ollaan tosi läheisiä. Heitä kutsutaan etunimellä ja halaillaan ja annetaan poskipusuja joka välissä.

kieli. Tää on se mikä mua hidastaa täällä. En siis ymmärrä yhtään. Nyt on helpottanut jo paljon, mutta ekoina päivinä ei mitään käsitystä. Täällä siis puhutaan super nopeasti ja täällä on niin paljon slangisanoja ja monia sanoja lyhennetään. Nää itekkin täällä sanoo, että ees muista Etelä-Amerikan maista tulevat ei ymmärrä mitä täällä puhutaan ja monet vitsailee, ettei tää edes ole espanjaa vaan ihan oma kielensä. noh, toivottavasti tää tästä alkaa helpottaa, koska on se turhauttavaa kun ei voi ilmaista oikeen itseään eikä lähtee keskusteluun mukaan.

  ympäristö. kulkukoiria, -hevosia ja -kanoja täällä on paljon. Noi hevoset tuli mulle yllätyksenä kun niitä vaan vaeltelee pelloilla ja teillä yksinään. Joka talossa on aidat ja portit ja tosi monet asuu vielä semmosella suljetulla alueella, jossa on vartijat porteilla 24/7. Itteäni vähän naurattaa kun tosi monissa taloissa on hienot ja jykevät portit jotka aukee sähköisesti, mutta heti siitä portin pylväästä alkaa tosi hepponen ja ruma verkkoaita. Talot on aina jotenkin avoimia, ovet ja ikkunat on auki vaikka miten kylmä olis tai sitten ne on semmosia avoimia ja valoisia. Myös mun koulu on tosi avoin ja ainoat sisätilat on luokat, joissa on melkein aina ovet auki, ja ruokala jonka kaikki seinät on lasia. Meinaa ihan tulla ikävä sitä laitoksen ja suljetun tilan tuntua…tai sitten ei.

  puheenaiheet. Kaikesta puhutaan eikä häpeillä yhtään ja vanhemmille kerrotaan ihan kaikki: kenen kanssa tanssi bileissä tai mitä puhui kaverin kanssa matikantunnilla. Oon myös huomannut, että kun tapaan uuden ihmisen tai varsinkin mun ikäisen niin ensimmäiset kysymykset on, että mitä musiikkia kuuntelet, biletetäänkö Suomessa ja onko sisaruksia ja kuinka vanhoja ne on. Mua vähän aina ihmetyttää että miksi noi on ne ekat kysymykset, koska ei noi musta ne tärkeimmät jutut ole mitä haluun uudelta ihmiseltä kysyä. Myös mun hammaskorua ihmetellään ihan aina.

viimeisimpänä kerron oudoimman jutun omasta mielestä täällä. Santiagon keskustassa melkein kaikissa kahviloissa on tarjoilijoina nuoria tyttöjä jotka pukeutuu samanlaiseen tosi paljastavaan asuun aina. Käytiin yhdessä kahvilassa ja sen työntekijät oli pukeutunut ihan lyhyisiin, kireisiin mekkoihin ja yli 10 sentin korkokenkiin tai vaihtoehtoisesti legginsseihin ja lyhyeen takkiin. Nää tytöt siis näytti kuuluvan ennemminki (anteeksi vaan) johonkin clubille tangon viereen kun iltapäiväruuhkan kahvila työntekijöiksi. Muuten nää kahvilat oli tosi siistejä ja hyviä joissa käy myös lapsiperheet. Kuulemma tää on tapana vain ja ainoastaan Santiagon keskustassa eikä missään muualla, mutta kyllä se mua ihmetytti kun tytöt kantoi kahveja pöytiin koroillansa keikkuen.

Pahoittelut postauksen kuvituksesta, jotka on taas otettu vaan meijän pihalta, koska laiskuuttani en jaksa kameraa raahata mukanani joka paikkaan ja osittain myös pelkään liikaa että se varastetaan :D Mutta tosiaan meillä on tää viikko lomaa koulusta Chilen itsenäisyyspäivän takia. Huomenna lähden Santiagoon pariksi päiväksi ja loppuviikko onkin sitten itsenäisyyspäivän ja host isän synttäreiden juhlimista. Kolmen viikon päästä lähdetään viikoksi pääsiäissaarille muiden vaihtareiden kanssa ja kaikkea muutakin kivaa tekemistä on jo suunnitteilla. Koitan alkaa virkistyä tässä blogin päivittelyssä, mutta mun nettiyhteys ongelmat vähän taistelee sitä vastaan...

 paljon terveisiä Suomeen!
Venla