9+1 días

Näin alkuun olisi varmaan hyvä esittäytyä: täällä kirjoittelee Venla, 17-vuotias tyttö Lahdesta. Tämä blogi on siis pyhitetty otsikossa näkyvien päivien jälkeen starttaavalle vaihto-vuodelleni Chilessä, Etelä-Amerikassa. Täältä voi itse kukin seurata mun vuoden kulkua toisella puolella maailmaa. Blogin perustin pääosin perheen ja kaverien luettavaksi, että edes jonkinlainen tieto mun elämästä kulkee suomeen, mutta kaikki muutkin lattari elämästä kiinnostuneet ja vaikka vaihtoon lähdöstä haaveilevat ovat enemmän kuin tervetulleita lukemaan mun kuulumisia!

Mulla ei oo mitään tajunnan räjäyttävää kokemusta ja valaistumista siitä, kuinka haluaisin lähteä vaihtoon, vaan mulle se on jotenkin ollut aina itsestään selvyys. Siskoni oli vaihdossa Australiassa kahdeksan vuotta sitten, jolloin jo oikeastaan aloin vaihtoon lähdöstä haaveilemaan. Kahdeksan vuotta asiaa haudutelleena viime syksynä laitoin hakemuksen menemään rotaryille ja sinne sitten mut parin haastattelun jälkeen ilokseni hyväksyttiin! Rotaryt on siis voittoa tavoittelematon organisaatio, joka hinnaltaan ja toiminnaltaan on musta paras järjestö tähän hommaan ja oon ollut tosi tyytyväinen heidän toimintaansa tähän mennessä!

Kysymys mitä oon pariin otteeseen kuullutkin on, että miksi juuri Chile? Se ei todellakaan ole yksi niistä perus tutuista ja turvallisista vaihtomaista, mutta sitä mä en oo sinne menossa hakemaankaan. Rotaryllä on siis käytäntönä se, että vaihtoon hakiessa valitaan neljä maata, joihin olisi valmis lähtemään. Chile ei ollut alun perin todellakaan mun listalla. Australian, Kanadan ja Ranskan olin päättänyt jo kauan sitten, mutta vielä piti yksi maa valita. Yhtenä päivänä sitten siskon kanssa mietittiin tätä ja se heitti että mites Chile? Kuulemma ihan siisti paikka. Muutamien googlettelujen jälkeen meilasin mun maatoiveet eteenpäin järjestyksessä Australia, Kanada, Chile, Ranska. Syksy menikin sitten papereita ja rokotuksia sun muita lääkärikäyntejä hoidellessa ja joulun jälkeen todellinen maatietojen odottelu alkoikin. Tammikuun lopussa niitä alkoi sitten ihmisille ilmaantua ja siinä vaiheessa olin jo aika varma Chileen lähdöstäni, Australian ja Kanadan kovan kysynnän takia. Just nyt Chile tuntuu ihan täydelliseltä vaihtoehdolta mulle sen eksoottisuuden, värikkyyden, iloisuuden ja kieltämättä myös lämpimän ilmaston takia. Oon niin onnellinen, että mulla on mahdollisuus viettää siellä vuosi, vaikka mun tiedot siitä maasta vielä rajoittuukin huikeeseen luontoon, viiniin, ja jalkapalloon, mutta oppimaanhan sinne mennään!

Toukokuun puolessa välissä sain tietää mun perheen ja koulun, mitä olin odottanut, kun kuuta nousevaa. Isomman luokan ilotanssithan siinä sitten tanssahdeltiin, kun viimein sain sähköpostia mun ekalta host äidiltä. Mut siis sijoitettiin pieneen kaupunkiin nimeltä Talagante, joka sijaitsee n. 60km päässä Chilen pääkaupungista Santiagosta. Mun ensimmäinen host perhe tosin asuu pienessä kylässä Talaganten vieressä nimeltään Isla de Maipo. Vaikka tää kylä on kuulemma tosi pieni, niin musta se näyttää tosi ihanalle viiniviljelyksineen ja kukkuloineen. Koulua käyn siis siinä viereisessä kaupungissa Talagantessa ja sekin vaikuttaa sairaan mukavalle. Meillä on siellä koulupuvut (!!) ja koulu on kuulemma tosi kaunis ja mukava.

Rotaryitten käytäntö on myös se, että perhettä vaihdetaan 2-4 kertaa vuodessa. Musta tää on tosi hyvä idea, koska ehtii tutustua mahdollisimman moneen elämäntapaan ja elämään. Ja siinä noin 4 kuukaudessa ehtii tutustua siihen perheeseen kuitenkin tosi hyvin. Eka perheeni vaikuttaa tosi mukavalle. Siihen kuuluu siis host vanhemmat ja isoveli ja -sisko, jotka molemmat opiskelee Santiagossa. Perheessä on mun ikäinen tyttö, joka lähtee vaihtoon uuteen-seelantiin ja sitten on vielä 14 vuotias pikkusisko, jonka kanssa oon jo paljon puhunut…espanjaksi tosin, joten täysin varma en ikinä voi olla, että mistä on aina kyse. Oon tosi onnellinen tästä perheestä ja he vaikuttaa just semmoselle, jossa viihtyisin, mutta paljon en voi sanoa, ennekun edes olen tavannut heidät.

Vaikka olen ihan super innoissani ja kaikki vaikuttaa perheen, koulun ja sijoituksen mukaan täydelliseltä, niin tiedän, että todellisuus siellä lyö vasten kasvoja jo ensimmäisten päivien aikana, kun espanjaa en ymmärrä, ketään en tunne, enkä lattarikulttuuriin paremmin tutustunut, mutta kärsivällisenä koitan pysyä. Just nyt olen super innoissani lähdössä sinne ja oppimassa kaiken siitä maasta ja kulttuurista.

Luultavasti vielä kirjoittelen tänne fiiliksiäni ennen alle kahden viikon takaista lähtöäni, mutta jos kysymyksiä ilmaantuu vaihdosta, rotareista yms. niin kommentoikaa ja kysykää ihmeessä!

un abrazo

Venla