maailman kuivimmassa paikassa

Maaliskuun tokalla viikolla siis lähdettiin 30 vaihtarin voimin Chilen pohjoisosaan, paikkaan nimeltään San Pedro de Atacama, joka on tutkitusti maailman kuivin paikka. Tää oli meidän viimeinen matka yhdessä näitten ihmisten kanssa ja otettiin siitä kyllä kaikki irti ja vietettiin ihan huippu viikko ja imettiin itseemme kesän viimeiset hikihelteet ja auringonpaiste.

 Ekana päivänä lennettiin Calama nimiseen kaupunkiin, josta suoraan lähdettiin muutaman tunnin ajomatkan päähän San Pedro De Atacama nimiseen, tosi köydään kyläpahaseen keskellä ei mitään. Kieltämättä vaikka siellä se köyhyys ja kuivuus ja semmonen nuhjusuus oli kaikkialla, niin oli jotenkin tosi vaikuttava paikka. Ekana päivänä heti lähdettiin paikkaan nimeltään Valle de La Luna ihan siinä kylän vieressä joka on siis aavikko täynnä suolaa eli se oli kokonaan ihan valkonen ja ku sitä katto nii näytti ku siellä ois vaa ihan sairaasti lunta. Katottiin siellä auringonlasku ja illalla vielä mentiin yhteen ravintolaan syömään ja tanssimaan.

 Tokana päivänä käytiin vuokraamassa pyörät ja pyöräiltiin muutama kilometri paikkaan jossa oli vuorilla jotain tooosi vanhoja rakennelmia ja asumus kyhäelmiä, joissa ihmiset oli aikoinaan asuneet. Iltapäivällä mentiin yhdelle isolle hiekkadyynille kokeilemaan sandboardingia eli lumilaudoilla siis laskettiin sitä hiekka dyyniä. Oli ihan sika hauska kokemus ja olin kuulemma ihan luonnonlahjakkuus kun en kaatunut kertaakaan ja siellä ihan ammattilaisen elkein kiidin haahhaa. No sielläkin viivyttiin auringonlaskuun ja suoraan painuttiin pehkuihin, koska seuraavana aamuna herättiin kello neljä. Siitä sitten pistettiin lämpimämmät vaatteet mitä vaan oli mukana ja lähdettiin muutaman tunnin ajomatkan päähän vuorien kainaloon kattomaan geysiireitä. Sinne siis saavuttiin auringonnousun aikaan. Siihen aikaan siellä piti olla siksi, että sillon ne on aktiivisimmillaan. Oli ihan sairaan kylmä, mutta oli ihan huikee paikka. Koko se alue oli vaan täynnä vesihöyryä ja auringonnousu teki siitä vielä hienomman, kun ekat auringonsäteet osu niihin vuoriin. Siinä tosin tuli pieniä käänteitä kun tää paikka oli tosi korkeella, niin kaks tyttöä meidän ryhmästä pyörtyi hapenpuutteesta… kyllä siinä saatiin aika hyvät naurut lopuksi aikaiseksi kun kaikki oli ihan huonovointisena sen korkeuden takia. Sitten pysähdyttiin kylässä jossa asuu vain kaksi perhettä ja siellä oli heidän itse rakentama kirkko ja saatiin maistaa myös laamanlihaa, joka oli yllätyksekseni tosi hyvää! Sitten iltapäivällä mentiin keskelle aavikkoa ettimään flamingoja. Siellä voin sanoa että ymmärrän miks se on maailman kuivin paikka… oli ihan sairaan kuuma, siis ikinä en oo tuntenu semmosta kuumuutta ja kaikki oli ihan läkähtymässä kun meidän opas selitti asiat tosi pitkän ja hitaan kaavan mukaan mutta selvittiin ja löydettiin flamingot!

 Neljäntenä päivänä hyvästeltiin San Pedro ja suunnattiin takaisin Calaman kaupunkiin. Sieltä lähdettiin kierrokselle maailman suurimpaan kuparikaivokseen. Siellä kierreltiin, keräiltiin kiviä ja tutustuttiin paikkaan. Ei sitä kokoa ees voinu käsittää se oli ihan uskomattoman iso alue mitä ne siellä kaivo ja ne rahat mitä ne siellä tuottaa, mitä nyt opas meille kerto oli ihan käsittämättömän suuria. Sieltä sitten kun lähdettiin niin otettiin hyvä asento bussissa, koska ajettiin seuraavat viisi tuntia Iquique nimiseen rantakaupunkiin. Se on siis tosi iso Santiagon tyylinen kaupunki keskellä hiekkadyynejä ja keskellä ei mitään mutta oli kyllä tosi upee valkosine hiekkarantoineen ja palmuineen.

 Viitospäivänä lähettiin ajelemaan ympäriinsä pieniin kyliin lähellä Iquiqueta. Käytiin mm. tutustumassa moniin eri kirkkoihin, pysähdyttiin Humberstone aavekaupungissa sekä kierreltiin pikku putiikkeja paahtavassa auringonpaisteessa. Illalla käytiin vähän kävelemässä rannalla ja sitten Rotaryt oli järjestänyt meille yllätyksen ja vuokrannut discon ja djn meille ja siellä tanssittiin kaikki yhdessä kello neljään asti aamulla. Ihan huippuhauska vika ilta ja kaikki vaan nautti siitä ja lopukshan siinä aika monella pääs itku kun todellisuus iski vastaan että täällä vikoja kuukausia vietellään. Vika päivä vaan vietettiin vanhaa ja ihan sika hienoa osaa Iquiquesta kierrellen ja valkoisella hiekkarannalla kävellen ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle.

 Semmonen oli siis kolmas ja vika rotary matka täällä ja ihan sanattomaks vetää. Mä olen nyt nähnyt Chilen hienoimmat paikat; etelän jäätikön ja vuoret, pohjoisen aavikot, geysiirit ja hiekkarannat sekä pääsiäissaarten kivipäät ja kulttuurin ja en voi muuta sanoa kun huhhuh. Luultavasti missään muussa maassa en ois voinut nähdä kaikkea näin erilaista ja vielä näin ihanien ihmisten kanssa mitä tää meijän vaihtariporukka nyt on ollut. Haikein mielin mä tuun muistelemaan näitä matkoja, paikkoja ja uusia kavereita ja muistoja mitä siellä tehtiin ja oon niin onnellinen että nää kaikki pystyin kokemaan.

 Nyt sitten taas pari miljoonaa kuvaa tähän perään ja hasta luego!