Näin alkuun olisi varmaan hyvä esittäytyä: täällä
kirjoittelee Venla, 17-vuotias tyttö Lahdesta. Tämä blogi on siis pyhitetty
otsikossa näkyvien päivien jälkeen starttaavalle vaihto-vuodelleni Chilessä, Etelä-Amerikassa.
Täältä voi itse kukin seurata mun vuoden kulkua toisella puolella maailmaa.
Blogin perustin pääosin perheen ja kaverien luettavaksi, että edes jonkinlainen
tieto mun elämästä kulkee suomeen, mutta kaikki muutkin lattari elämästä
kiinnostuneet ja vaikka vaihtoon lähdöstä haaveilevat ovat enemmän kuin
tervetulleita lukemaan mun kuulumisia!
Mulla ei oo mitään tajunnan räjäyttävää kokemusta ja
valaistumista siitä, kuinka haluaisin lähteä vaihtoon, vaan mulle se on
jotenkin ollut aina itsestään selvyys. Siskoni oli vaihdossa Australiassa
kahdeksan vuotta sitten, jolloin jo oikeastaan aloin vaihtoon lähdöstä
haaveilemaan. Kahdeksan vuotta asiaa haudutelleena viime syksynä laitoin
hakemuksen menemään rotaryille ja sinne sitten mut parin haastattelun jälkeen
ilokseni hyväksyttiin! Rotaryt on siis voittoa tavoittelematon organisaatio,
joka hinnaltaan ja toiminnaltaan on musta paras järjestö tähän hommaan ja oon
ollut tosi tyytyväinen heidän toimintaansa tähän mennessä!
Kysymys mitä oon pariin otteeseen kuullutkin on, että miksi
juuri Chile? Se ei todellakaan ole yksi niistä perus tutuista ja turvallisista
vaihtomaista, mutta sitä mä en oo sinne menossa hakemaankaan. Rotaryllä on siis
käytäntönä se, että vaihtoon hakiessa valitaan neljä maata, joihin olisi valmis
lähtemään. Chile ei ollut alun perin todellakaan mun listalla. Australian,
Kanadan ja Ranskan olin päättänyt jo kauan sitten, mutta vielä piti yksi
maa valita. Yhtenä päivänä sitten siskon kanssa mietittiin tätä ja se heitti
että mites Chile? Kuulemma ihan siisti paikka. Muutamien googlettelujen jälkeen
meilasin mun maatoiveet eteenpäin järjestyksessä Australia, Kanada, Chile,
Ranska. Syksy menikin sitten papereita ja rokotuksia sun muita lääkärikäyntejä
hoidellessa ja joulun jälkeen todellinen maatietojen odottelu alkoikin. Tammikuun
lopussa niitä alkoi sitten ihmisille ilmaantua ja siinä vaiheessa olin jo aika
varma Chileen lähdöstäni, Australian ja Kanadan kovan kysynnän takia. Just nyt
Chile tuntuu ihan täydelliseltä vaihtoehdolta mulle sen eksoottisuuden, värikkyyden, iloisuuden ja kieltämättä myös lämpimän ilmaston takia. Oon niin onnellinen, että mulla on mahdollisuus viettää
siellä vuosi, vaikka mun tiedot siitä maasta vielä rajoittuukin huikeeseen
luontoon, viiniin, ja jalkapalloon, mutta oppimaanhan sinne
mennään!
Toukokuun puolessa välissä sain tietää mun perheen ja
koulun, mitä olin odottanut, kun kuuta nousevaa. Isomman luokan ilotanssithan
siinä sitten tanssahdeltiin, kun viimein sain sähköpostia mun ekalta host äidiltä.
Mut siis sijoitettiin pieneen kaupunkiin nimeltä Talagante, joka sijaitsee n.
60km päässä Chilen pääkaupungista Santiagosta. Mun ensimmäinen host perhe tosin
asuu pienessä kylässä Talaganten vieressä nimeltään Isla de Maipo. Vaikka tää
kylä on kuulemma tosi pieni, niin musta se näyttää tosi ihanalle viiniviljelyksineen
ja kukkuloineen. Koulua käyn siis siinä viereisessä kaupungissa Talagantessa ja
sekin vaikuttaa sairaan mukavalle. Meillä on siellä koulupuvut (!!) ja koulu on
kuulemma tosi kaunis ja mukava.
Rotaryitten käytäntö on myös se, että perhettä vaihdetaan
2-4 kertaa vuodessa. Musta tää on tosi hyvä idea, koska ehtii tutustua
mahdollisimman moneen elämäntapaan ja elämään. Ja siinä noin 4 kuukaudessa
ehtii tutustua siihen perheeseen kuitenkin tosi hyvin. Eka perheeni vaikuttaa
tosi mukavalle. Siihen kuuluu siis host vanhemmat ja isoveli ja -sisko, jotka
molemmat opiskelee Santiagossa. Perheessä on mun ikäinen tyttö, joka lähtee
vaihtoon uuteen-seelantiin ja sitten on vielä 14 vuotias pikkusisko, jonka
kanssa oon jo paljon puhunut…espanjaksi tosin, joten täysin varma en ikinä voi
olla, että mistä on aina kyse. Oon tosi onnellinen tästä perheestä ja he
vaikuttaa just semmoselle, jossa viihtyisin, mutta paljon en voi sanoa, ennekun
edes olen tavannut heidät.
Vaikka olen ihan super innoissani ja kaikki vaikuttaa
perheen, koulun ja sijoituksen mukaan täydelliseltä, niin tiedän, että
todellisuus siellä lyö vasten kasvoja jo ensimmäisten päivien aikana, kun
espanjaa en ymmärrä, ketään en tunne, enkä lattarikulttuuriin paremmin tutustunut, mutta
kärsivällisenä koitan pysyä. Just nyt olen super innoissani lähdössä sinne
ja oppimassa kaiken siitä maasta ja kulttuurista.
Luultavasti vielä kirjoittelen tänne fiiliksiäni ennen alle kahden
viikon takaista lähtöäni, mutta jos kysymyksiä ilmaantuu vaihdosta, rotareista
yms. niin kommentoikaa ja kysykää ihmeessä!
un abrazo
Venla